Fosfori

Fosfori on merkittävä kasviravinne ja usein minimiravinteena järvissä eli sen lisääntyessä kasvien ja levien kasvu kiihtyy. Tämän vuoksi valuma-alueelta tuleva liiallinen fosfori aiheuttaa järvissä rehevöitymistä. Kasvit ja levät hyödyntävät kasvussaan fosforia epäorgaanisessa fosfaattimuodossa.

Fosforin kierto (Katso kuva):

• Fosfori on peräisin fosforipitoisista kivilajeista, joista se lähtee liikkeelle rapautumalla tai fosforia otetaan maaperästä kaivostoiminnassa.
• Huuhtouminen -> Fosfori ei lisäänny ekosysteemissä vaan sitä vapautuu hitaasti koko ajan kallioperästä ja huuhtoutuu vesistöihin.
• Kasvien ja levien ravinteiden otto -> kasvit ja levät hyödyntävät fosforia fosfaattifosforina.
• Eläinten ravinteiden otto -> fosfori kiertää ekosysteemissä tuottajista kuluttajiin.
• Mikrobihajotus -> hajottajat muuttavat kuolleiden kasvien ja eläinten sekä eläinten jätteiden sisältämän fosforin jälleen kasveille ja leville soveltuvaan muotoon.
• Sedimentaatio -> lopulta fosfori sedimentoituu eli kerrostuu vesistöjen pohjaan.
• Sisäinen kuormitus -> järven pohjalle sedimentoitunut fosfori pysyy hapellisissa oloissa sitoutuneena pohjasedimenttiin. Rehevässä järvessä järven pohjaan vajoavat levämassat kuluttavat hajotessaan pohjan läheistä happea. Hyvin alhaisissa happipitoisuuksissa ja hapettomissa oloissa fosforia alkaa vapautua sedimentistä veteen ja järvi alkaa kuormittaa itseään.
• Ihmisen toiminnan vaikutus fosforin kiertoon: kaivostoiminnan lisäksi pelloille lisättävistä fosforilannoitteista syntyy vesistökuormitusta. Lannoituksen runsas käyttö lisää fosforin huuhtoutumista pelloilta vesistöihin. Lisäksi jätevesien mukana pääsee fosforia vesistöihin etenkin haja-asutusalueilta.